Piti vähän muistella vanhoja asioita ja huudeja . kyllä ne pikku hiljaa tuli sieltä esille.
Jotenkin jännää oli nähdä omaa lapsuuden alueita,missä hengaili ja omaa "taloa". Suurimman osan lapsuuden ja nuoruuden ajasta siellä mä vietin. Aika paljon kaikki oli muuttunut,esim. keskustaan oli enemmän tullut kauppoja,mun lempi karkkikauppakaan ei ole enään olemassa =(
Oli kyllä ihanaa nähdä kaikkia ,hui miten paljon ollaan kasvettu,jotkut taas pysyi ihan samannäköisenä kuin yläasteella,luonteet olivat samanlaisia ja käytös. Joistakin on tullut insinöörejä ja harmillista sanoa näin ,jotkut on taas kokenut kovia ja on vähän rappiolla.
Nuoria me ollaan vielä ,joten meillä on sitä aikaa vielä kehittää itsemme,jos ei nyt niin myöhemmin tai toivon että joittenkin kohdalla kävisi niin.
Kiusattiinko teitä koulu aikoina ?
Mua kiusattiin. En häpeä puhuu asiasta,vaan asia on taas tehnyt musta vahvan, en anna sen häiritsee mun jokapäivästä elämää.
Olin joku 9 vuotias,kävin ihan normaalia ala-aste koulua,silloin ei oikeastaan ollut paljon ulkomaalaisia opiskelijoita meidän koulussa . Yksi päivä kävelin sillosen parhaan ystäväni kanssa tunnelin kautta kotiin. Siellä meidät yllätti samasta koulusta vähän vanhempi tyttöjä,jotka näköjään olivat seuranneet meitä.
Otti meidän repusta kiinni ja tarrasi vaatteistamme kiinni ja nosti seinää vasten ja naureskeli siinä,tottakai kun pienii oltiin,.. paniikkihan iski meille.. Onneksi me oltiin niin pienii ja vikkelii ,niin päästiin karkuun. =D
Ei siinä mitään traumoja tullut,kun koimme sen yhdessä ystäväni kanssa,silloin tavallaan se kokemus vahvisti meidän kaveruus sidettä ja meistä tuli paita ja peppu. =D
Tätä ennen kun aloitin ykkösluokkaa eli silloin olin 7-vuotias,jotenkin muut lapset kokivat että olin erillainen,tottakai ihon väri ja että olin aasialainen. Kukaan ei ekoilla kuukausilla halunnut olla mun ystävä,olin välitunnillakin yksin,tottakai siinä tulee kauhea koti-ikävä. kukaan ei halunnut leikkiä tai edes puhua. Sitten eräänä päivänä kuudesluokkalainen tyttö oli huomannut kuinka "erakoitunut " olin ,hän tuli juttelee. Siitä se sitten lähti,hän oli sen lähes vuoden aikana tavallaan "isonen" minulle,pyysi aina leikkimään välitunnilla,moikkasi aina ruokalassa ja tuli juttelee. Sitten muutkin luokkalaiseni uskalsi tulla minullekkin juttelee. Silloin olin aika ujo,mutta nythän mä olen aika äänekäs ja suupaltti.. hahah =D
Eli neuvoni,jos tiedät että ystävääsi kiusataan tai hänellä on masennus tai muuten huonosti asiat. Ystävän velvollisuutena PUUTU asiaan,AUTA häntä, näissä asioissa yksin ei välttämättä selviä. Kenekään ei tarvitse selvitä ongelmista yksin.
7-8 C luokka
Kiva, että oli kivaa :) Mä en tiedä, millainen olo mulla oikeastaan on sitten, kun joskus menen yläasteen luokkakokoukseen. Mua nimittäin kiusattiin yläasteella. Pukeuduin serkkujen vanhoihin vaatteisiin, jotka ei tietenkään olleet sitä uusinta muotia ja olin aika nyhverö. Ja kun meidät jaettiin kahteen ryhmään, niin mun ryhmässä ei ollut sitten ketään tuttua ja olin aika avuton. Muistaakseni yritin olla vahva ja halusin saada uusia kavereita ja muistan hymyilleeni koko ajan, että kaikki ajattelisivat mun olevan kiva. Siinä kävikin niin, että mua pidettiin ihan kahjona ja pojat tietyt pojat kiusasivat mua päivittäin, siis nälvivät ja sellaista. Ei ollut mitään väkivaltaisia kokemuksia, mutta siitä just olikin vaikeinta kertoa aikuisille. Mitä olisin sanonut? He vain saivat mut tuntemaan, että olin huonompi. Kiitos kun jaoit kokemuksiasi ja annoit tämän tilaisuuden jakaa omia :D Mäkään en muistele mitään pahalla, yläasteella oli myös kivoja ja ihania ihmisiä ja mulla oli kuitenkin luokallani mun pitkäaikainen kaverini ja kestettiin kiusaamista myös yhdessä. Mä haluaisin kysyä sulta, kun veikkaan (kerro jos olen väärässä), että nykyään sulle ollaan enemmänkin kateellisia sun aasialaisesta ulkonäöstä. Mä ainakin olen =D Tuntuuko se susta sit hyvältä vai pahalta, kun ihmiset on kateellisia sulle? :) Kauhee pitkä kommentti, sori. Sun blogi on niiiin kiva!!!
VastaaPoista